Kuu ja aurinko

Puoli kuivaa vai makeaa?
Kysyit sen vasta äsken.
Miten aika näin nopeaan
valuu läpi kämmentemme,
sokaisee silmämme,
tuudittaa unelmiin?

Ei ole kauneutta ilman kättä jota koskettaa.
Kättä, joka enemmän kuin kerran
on saanut mut nousemaan,
saanut vereni kohisemaan,
vastaan vihasta nousemaan,
tuudittanut unelmiin.

Liian monta kertaa
olet kai sinäkin istunut maahan märkään.
Liian monta kertaa
olet kompastunut jalkakäytävään.
En unta saa.
Kuu mua valvottaa, ei anna unohtaa.
Sä saat mut nauramaan.
Saat päiväni paistamaan,

ilta viilenee lempeämmin
kun olet lähelläni.

Miten minut löysit alta sinisen maan?
Sait kuurasta kukkani puhkeamaan

Olen kompastunut jalkakäytävään!

Turhaan,
et ole turhaan
piirtynyt ikkunaani,
tunkeutunut tajuntaani.

Valkea maa
mua muistuttaa:
ilta viilenee lempeämmin
kun olet lähelläni.

Liian monta kertaa...

Aamua ootan taas
Olet aurinkoni.

Liian monta kertaa...