|
Piano
Aamu aurinko nousee
paljastaa pölyiset pintani,
kuluneen itseni.
Syytät minua taas.
Isket liian lujaa.
Eikä mikään saa sua horjuttaa.
Se saa sut paljastumaan.
Kuinka voisin anteeksi antaa?
Mitä minulta vaaditaan?
Naurua askeleidesi alla
elämäni koskettimilla.
Yksinäisyydessä
ei ole värejä,
ääniä.
Kävelet mua kohti
päättämäsi viimeisen kerran.
Hetken luulen selvinneeni.
kylmät sormenpääsi koskevat
ja huoneen täyttää melodia lohduttomuuden.
Eikä mikään ole enää niin kuin ennen.
Olet pakotettu jatkamaan,
pakotettu oppimaan.
Luulet, etten kuule kuinka itket!
Kuinka voisin anteeksi antaa?
Mitä minulta vaaditaan?
Ei ole vain mustaa ja valkoista
elämäni koskettimilla.
Ei ole vain mustaa ja valkoista
elämäni koskettimilla.
|